Artikkelit ja aiheet
Leikki ja kehittyvät taidot
Eräässä toisessa artikkelissa mainitsin, että huomattava osa vauvan oppimisesta ensimmäisten elinvuosien aikana perustuu leikkiin. Leikkiessään leluilla, keskenään ja aikuisten kanssa, lapset omaksuvat ja kehittävät taitoja, jotka mahdollistavat oppimisen myöhemmissä elämänvaiheissa. Lapsilla, joilla ei ole mahdollisuuksia ja välineitä leikkimiseen, on selvästi heikommat edellytykset lukutaidon ja matemaattisten taitojen oppimiseen sekä ympäristön päivittäin tarjoamiin haasteisiin vastaamiseen.

Leikkivä lapsi on ennen kaikkea aktiivinen. Hän käyttää silmiään, käsiään, usein koko kehoaan. Hän vaikuttaa toiminnallaan erilaisiin esineisiin, usein hämmästyttävän sitkeästi samaa toimintaa toistaen. Lapsi käyttää esineiden tutkimisessa kaikkia aistejaan, ei vain yhtä tai kahta. Katso vaikka, mitä kaikkea kolmen kuukauden ikäinen vauva tekee helistimellä: ravistelee sitä ja kuuntelee sen ääntä, siirtää sitä kädestä toiseen yhä uudelleen, vie sen suuhunsa “maistaakseen” sitä, pudottaa sen ja katsoo, minne se menee. Tämä mahdollisuus käyttää leluja aktiivisesti ja tutkia niitä kaikilla aisteilla on välttämätön oppimisen kannalta.

Pienet lapset eivät aina käytä leluja vanhempien odottamalla tavalla. He ovat usein kekseliäitä ja luovia. He haluavat käyttää leluja omalla tavallaan. “Miksei hän koskaan leiki leluillaan kuten pitäisi?” tuskailee isä, kun hänen pieni poikansa ottaa veturin raiteilta ja työntää sitä kuin autoa. Sitten poika ehkä laittaa raiteille auton, huomaa ettei se sovi ja laittaa veturin takaisin paikalleen. Hän on soveltanut päässään kehittämäänsä ajatuskulkua lelujensa ominaisuuksiin. Hänen omaehtoinen “kokeilunsa” on kuitenkin keskeinen osa hänen leikkiään, ja ilman sitä hän ei ehkä olisi oivaltanut, kuinka pyörillä varustetut lelut eroavat toisistaan.

Leluilla leikkiminen kehittää silmän ja käden koordinaatiota ja hallintaa, mutta lisäksi lapsi oppii valtavan määrän käsitteiden hallintaa ja esineiden välisten suhteiden ja ominaisuuksien merkityksen ymmärtämistä. Lapsi, joka yrittää laittaa isoa palapelin palaa pieneen koloon, oppii paljon käsitteistä “pieni” ja “iso”. Lapsi, joka yrittää työntää leikkiautoa keittiön pöydällä ja saa kuulla voivansa leikkiä sillä pöydän “alla” mutta ei sen “päällä”, oppii ymmärtämään sijaintiin liittyviä käsitteitä. Ja lapsi, joka lyö itseään ensin puupalikalla ja sitten ontolla muovipalikalla, saa kouriintuntuvan käsityksen “kovasta” ja “pehmeästä”. Samantapaisia esimerkkejä löytyy lukemattomia.

Vanhempien on syytä varmistaa, että heidän lapsilleen ostamansa lelut on suunniteltu lasten käyttöön lapsille eikä niiden käyttö edellytä aikuisten selityksiä. Lapsi esimerkiksi tietää välittömästi, onko hän koonnut palapelin oikein (mielenkiintoista, että emme sano “pelannut palapeliä”, kuten asia todellisuudessa on), sillä valmis palapeli kertoo asian yhtä selvästi kuin jos se sanoisi: “Hieno suoritus!” Isä tai äiti voi toki kommentoida: “Vau, olet saanut kaikki palat kohdalleen!” ja antaa kannustavaa palautetta. Itse lelu on kuitenkin jo välittänyt saman viestin.

Leikin myötä omaksutut taidot kehittyvät yhdessä lapsen mukana ja ilmenevät yhä edistyneemmillä tavoilla. Ja vaikka lelujen tasoa ja haastavuutta täytyykin muuttaa lapsen kasvaessa, ensimmäisten lelujen parissa omaksutut ja harjoitetut taidot kulkevat kitkattomasti mukana seuraavalle tasolle.